"Voi perkeleen, perkeleen, prkele" joku älykääpiö oli jälleen asentanut kolme herätyskelloa huoneeni laidoille niin että oli mahdotonta jatkaa uniaan ilman että ensin nousi sammuttamaan niitä. Potkaisin peiton syrjään, olin kompastua tiellä lojuviin saappaisiin ja erinäisiin vaatekappaleisiin. Voisi joskus vaikka siivotakin...

Kun vinkuvat herätyskellot oli ummessa, ei enää oikeastaan nukuttanut. Karvaista säärtä jonka olin kolauttanut avonaiseen kaappiin särki vietävästi, käsivarsia hytysytti sillä huoneen lämpötila oli aivan varmasti miinuksen puolella. Tuskaisen huokaisun saattelemana sytytin valon joka pari kertaa räpsähdettyä loi kelmeää valoa huoneen pimeisiin nurkkiin. Tiskipöydällä lojui kymmenen likaista kahvimukia, banaaninkuorien päällä pörräsi pieniä kärpäsiä, lattia oli likaisten vaatteiden peitossa ja tyynyliina oli vaihdettu viimeksi arviolta puoli vuotta sitten. Näkymä masensi siinä määrin että sammutin valot heti kun olin saanut kalastettua farkut ja tallikengät jalkaan. Paidankin nappasin oven pielestä sillä tallin omistaja oli muutaman kerran huomauttanut ilman paitaa vaeltelusta - ja mielestäni kun omistin ihan kivan siksbäkin jota kelpasi näytellä.

"Voi helvetti pää kiinni nyt" Loveno Rich - luupääksikin kutsuttu - tumma ori hyppi ja pyöri vimmatusti narun päässä. Koitin kuljettaa sitä talliin harjattavaksi ja kuntoon laitettavaksi mutta eihän siitä mitään tullut ilman tappelua. Puoliväkisin kampesin silmiään pyörittelevän ravurinraadon ovesta sisälle ja napsautin näppärästi pesupaikalle kiinni. Tätä elikkoa ei edes näin lihaksikas komistus saanut hoidettua ilman että se oli sidottu kahdelta puolelta tukevilla kettingeillä.

"Mä laitan Talentin nopeesti kuntoon niin tuun mukaan lenkille" tallikäytävältä kajahti ilmiselvästi Annen ääni, ei siitä kimeän kaakattavasta, täysin soinnuttomasta motkotuksesta voinut erehtyä.
"Mä oisin kyllä ajanut tätä mielummin yksin" laskin takajalan alas ja tajusin Annen menneen menojaan, turha sille oli mitään yrittää puhua kun ei se kuunnellut. Huokaisin raskaasti, en kaivannut ketään katselemaan kun Luupää ryöväsi mua pitkin peltoja ilman minkäännäköistä kontrollia. Tottuneesti läimäytin oria ryntäille kun se yritti saada käsivarrestani makupalaa ja painelin hartiat lysyssä hakemaan valjaita.

"Vittu että tää helvetin elikko jaksaa tempoa" valitin Annelle kun oltiin ajeltu muutama sata metriä ja Loveno oli ehtinyt repiä ohjat kädestäni jo tuhat kertaa.
"Sä kiroilet ihan liikaa"
"No vittuako mun kiroileminen sulle kuuluu" Mua ärsytti ihan suunnattomasti Annen puuttuminen asioihin, eikä mua ollenkaan haitannut lainkaan että se rypisti suloisen suunsa supulle ja hoputti Talentiin enemmän vauhtia. Loveno ei ilmeisesti ollut samaa mieltä, vaan tempaisi päänsä alas ja lähti pinkomaan täyttä vauhtia suklaanruskean tamman perään. Käsiä särki kun yritin saada pullaava oria hidastamaan vauhtia.

"Hidasta sitä kaakkias, mitä vittua oikein kuvittelet tekeväs" karjuin täyttä kurkkua Annelle joka viiletti kaukana edessä. Eihän Luupää-Loveno pärjännyt millään Talentille joka oli sentään kovan luokan ravihevonen, mutta Loveno ei aikonut antaa tuumaakaan periksi vaan ravasi hurjaa vauhtia mäkeä ylös niin että männynkävyt sinkoilivat varvikkoon takovien kavioiden alta. Ainut mitä ajattelin oli että tämä hevonen juoksee itsensä hengiltä, kun sitten Anne tuli järkiinsä ja siirsi hyvätapaisen Talentin käytiin.
"Oot sairain ihminen mitä oon tavannu" tiuskaisin, ja katselin huolestuneena Lovenoa joka roikotti päätään hiestä märkänä. Se ei edes yrittänyt purra kun kävin kokeilemassa sen etujalkoja jotka hohkasivat lämpimänä.
"Ei mun ollut tarkotus... Talent vaan ryösti"
"Ei ollut tarkotus ei, mä jatkan tästä yksin" hyppäsin takaisin kärryille ja käänsin Lovenon tallille vievälle metsätiellä. Loppumatkan aikana ori ei yrittänyt ryöstää, sen verran hyvin oli hurja mäkijuoksu sen uuvuttanut.

"Tais olla hik kova reeni. hik, hik" Pentti hoiperteli juovuksissa tallin suuntaan.
"No oli kyllä. Mutta sähän olet näköjään alottanu ajoissa"
"Mmmmh, otatko säkin?"
"Ei kiitos, mulla on vielä paljon hommia" kieltäydyin kohteliaasti kun Pentti tarjosi hömpsyä pullostaan jonka sisällystä en edes viitsinyt lähteä arvailemaan - selvää oli vain että jotain hyvin alkoholipitoista putelissa oli.
"No mmhmmhm, mamma on laittanut siellä vähän sapuskaa" Pentti mömisi kuin oli ottanut pitkän kulauksen ja lähti hoipertelemaan ladon taakse. Katselin vähän aikaa herran menoa ja pudistelin päätäni, ei kyllä silläkään hyvin mennyt - taas uusi ryyppyputki päällä, taisihan edellisestä kerrasta olla jo kokonainen viikko.

"Hei sori oikeesti siitä..."
"Ei se mitään"
"No mutta kun en mä tahallani, mä oon pahoillani"
"Joojoo, ei se mitään. Unohda koko juttu" mä olin jo melkein hyvällä tuulella ; olin saanut Lovenon pestyä ja loimitettua, jalat kylmättyä ja linimentit levitettyä. Helpotukseksi huomasin jalkojen olevan kunnossa, vähn kylmäystä ja lepoa niin ori olisi entisellään. Sitten Anne tuli sönköttämään anteeksipyyntöjään ja sai hermot kiristymään, olisi ollut hiljaa.
Läpsäytin vesihanan kiinni ja raahasin Lovenon tarhaan jossa se hyökkäsi korvat luimussa heinäkasan kimppuun.

"Hmm, haiseepa hyvälle"
"Sua tässä ollaan odoteltukin, käyppäs poika pöytähän" potkaisin saappaat nopeasti eteisen nurkkaan ja kiirehdin kieli pitkällä roikkuen ruokapyötään ; hajusta ei voinut erehtyä, mamma oli taas laittanut omaa erikoistaan broilerilihaa maistuvassa gourmet-kastikkeessa. Penttikin oli raahattu ruokapyötään jossa mies purnasi vastaan kun Mamma lastasi ison kasan salaattia, kaatoi putelin sisällön viemäriin ja kaatoi tilalle maitoa.
"Jos se viinan latkiminen ei lopu, minähän lähden tästä talosta niin että et ehdi edes anteeksi pyydellä" Mamma pisti Penttiä kuriin enkä jaksanut kuunnella äijän kännistä kälätystä - pistelin vain broilerikastiketta poskeeni reipasta tahtia. Kun olin kaapinut viimeisetkin rippeet padan pohjalta kiitin kohteliaasti Mammaa ja painuin takaisin tallin puolelle, hommia kun oli vielä varmasti paiskittavaksi.

Sitähän se oli sitten koko loppupäivän. Paskat kärryihin, kärryt lantalaan, purut karsinaan. Anne vilkuili välillä myötätuntoisesti mutta en välittänyt, antaisi sen katua nyt hetken. Kun viimeisiään vetelevä tallirakennus oli jotenkuten siedettävässä kunnossa, paskat kärrättynä, tavarat paikoillaan ja käytävät siistittytänä pääsin varustenipun kimppuun. Meillä on Annen kanssa vuoropäivät jolloin putsataan päivän aikana kertyneet valjaat ja vermeet eikä sitä ihan äkkiä usko minkämoisen kasan voi seitsemän hevosen treenissä saada aikaan. Harjasin, pyyhin, kuivasin hiekkaisia ja hikisiä varusteita muutaman tunnin ajan ennen pehkuihin painelua, unta ei tarvinnut sen kauemmin odotella vaikka Annen sisään tuoma Loveno hakkasikin koko yön karsinanseinäänsä niin että sain välillä pelätä koska se iskee jalkansa siitä läpi.